Toinen vuosi alkoi

Kesä tuli ja kesä meni.  Kiitos kaikille vanhoille ja mukaan mahtuneille uusillekin asiakkaille kiinnostavista tapauksista, joita kohtasin. Useamman kerran iski epätoivo, että miksen voi olla jo nyt eläinlääkäri! Mutta täytyy malttaa vielä 4,5 vuotta. Ja joitain minulle ihan uusia hevosrotujakin näin, hienoa että ihmiset rohkeasti ostavat ja tuovat maahan erilaisia hevosia. Mutta sen verran haluan muistuttaa ja pyytää kaikilta, että kun tuotte hevosia maahan tai tilaatte hevosen ulkomailta, pidättehän huolen, että niillä on paperit kunnossa, jottei siitä aiheudu ongelmia kenellekään. Kesällä tapasin myös tytön, joka opiskelee Englannissa eläinlääkäriksi ja oli oikein mukava vaihtaa hänen kanssaan kokemuksia. Ilmeisesti ulkomailla opiskelevia ja opiskelleita eläinlääkäreitä on melko paljon, eräälläkin paikkakunnalla puhuin erään eläinlääkärin kanssa ja hän kertoi heidän alueen kaikkien kunnan ell valmistuneen ulkomailta. Tunnen heistä useampia ja kaikki ovat minusta erinomaisia eläinlääkäreitä. Ja lappilaisille vielä suuret erityiskiitokset, sillä minun selkä meni niin äärettömän jumiin syyskuussa, etten pystynyt itse kantamaan pahimpaan aikaan työkaluja, niin lappilaiset (kai rovaniemeläiset jo on lappilaisia ;) ) olivat ystävällisiä ja kantoivat ne minun puolesta. Syysflunssankin sain vielä parin viimeisen viikon kiusaksi, ja onkin sitkeää sorttia. Vaan vähän kerrassaan elämä rupeaa voittamaan!

Oli myös kiva nähdä omien heppojen elämää tänä kesänä paljonkin, vaikka hevosen selkään en tänä(kään) vuonna ennättänyt. Mun shettis  menestyi esteissä erinomaisesti ja ravurin rutkaleen uusi elämä ratsuna sujuu hyvin. Ammattilainen on aina ammattilainen, oli laji sitten mikä tahansa. Sain siis lämppärini Salla Kattaiselle ratsutettavaksi ja niin vain hän on sieltä taikonut melkein salonkikelpoisen ratsun esille. Voin kyllä kaikille suositella Sallan palveluita! Myös Saarisen Heikki Kangasalan hevosklinikalta on aivan loistava hevoseläinlääkäri, jonka palveluja käytin tänäkin kesänä ja jota uskallan suositella epäselvissäkin ongelmissa, Hessu kyllä löytää vian, jos se on vain löydettävissä.

Uusi lukukausi ja toinen vuosi eläinlääkiksessä siis alkoi tiistaina. Lukujärjestys vaikuttaa hyvälle, uusia aineita tuli vain 5 – jo tuttujen puolan ja biokemian lisäksi opiskellaan fysiologiaa, mikrobiologiaa, taloutta, eläinten jalostusta ja ethologiaa (eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia). Fysiologia ja mikrobiologia vaikuttaa juuri sellaiselle ulkoa opettelemiselle, mutta ilmeisesti tuo fysiologia on äärimmäisen tärkeä aine. Harmi vaan kun proffa ei vaikuttanut ihan kamalan kiinnostavalle ;) Mutta onneksi luennot on heti aamusta, niin ei käy kuin biokemian iltapäivän luennoilla, joilla valitettavasti joka kerta tuli uni tiettyyn aikaan vaikka miten sitä vastusteli. Ja itse asiassa nyt tällä lukukaudella päästään jo näkemään eläviä eläimiäkin! Mennään noilla jalostuksen luennoilla käymään eläintarhassa, lehmä- ja sikatilalla sekä klinikalla, jossa ihan saadaan koskeakin eläimiä.  Eli kyllä minä vielä joskus valmistun! Muuten, meidän biokemian kurssilla on yks ruotsalainen poika, jonka pitäis olla oikeasti neljännellä luokalla, mutta hän ei ole päässyt biokemiaa läpi, niin hän on nyt kolmatta kertaa yrittämässä sitä. Täytyy olla kova polte tulla eläinlääkäriksi, jos noin kovasti jaksaa yrittää yhtä kurssia! Luulisi hänen jo osaavan kaikki luennotkin ulkoa, mutta ei siltä vaikuta.

Puola oli muuten ihan ennallaan. Olin unohtanut, kuinka taksikuskit on aivan kaistapäisiä täällä – yöllä kun tulin lentokentältä, paahdettiin 80km/h kaupungin läpi.. Mutta eurolla saa nykyään enemmän zloteja kuin aikaisemmin, mikä on tosi mukava. Oli kiva mennä ruokakauppaankin, kun 5€ saa melko paljon tavaraa. Syksy ei näköjään ole tänä vuonna niin lämmin täällä kuin viime vuonna oli. Silloinhan lokakuussa oli ihan hamekeli, mutta kyllä nyt kun on ollut hame päällä kaupungilla, on saanut paljon kummeksuvia katseita osakseen. Asuntola on kylmä, lattia on suorastaan jäinen. Lämmöt kyllä saivat päälle jo heti maanantaina, mutta eihän tällainen kivikolossi hetkessä lämpiä. Ja mikä surullisinta, jouduin muuttamaan kattohuoneistosta 1. kerrokseen! Mutta toki nyt voi lähteä kouluun 2min myöhemmin ;) Asun mun brassiluokkakaverin Luizan kanssa samassa huoneessa, saadaan sitten omat huoneet, kunhan väki taas vähenee täältä. Ihan hyvä niin, sillä Luizalla on niin paljon vaatteita ja muita tavaroita, että hän tarviaa oman huoneen niille..

Koetan teille raportoida tapahtumista epäsäännöllisen säännöllisestä, nyt kun nettikin on taas toiminnassa viikon odotuksen jälkeen.  Mukavaa ensilumen odotusta kaikille!