lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ensimmäiset tikit!

Meillä oli eilen illalla ompelukerho. Siis norjalaisilla on joku opiskelijärjestö, niin ne järjestää erilaisia tapahtumia ja nyt ne organisoi ompelukerhon. Ei siis ristipistoja vaan harjoiteltiin tikkien tekoa porsaan palasiin ja sitten lopuksi iv-kanyylin laittoa toistemme käsiin. Ja oli ihan tosi mukavaa! Opettajina meillä oli pari viimesen vuoden norjalaista lääkisopiskelijaa.

Elämäni ensimmäise tikit!


Minusta aika kauniita tikkejä ensikertalaisen tekemäksi! Yhteensä 15kpl tälläisiä perustikkejä ja sitten 8kpl sellasia ihon alle tehtäviä "kauneuskirurgin" tikkejä. Ne ei kyllä onnistu ihan kauheen hyvin, haava pysyi vähän liiankin tiukasti kiinni ;) Tipan laitto ei sitten ollutkaan ihan niin mukavaa. Lupauduin ensin olemaan uhrina yhdelle luokkalaiselle, vaan minun suonet on tosi pienet ja syvällä, niin eihän se suonta löytänyt ja melkein pyörryinkin, kun se kaiveli kämmenselkää.. Yksi ihan totaalinen pyörtyminen sattui ja yksi niin koominen tilanne, kun eräs luokkakaveri pelkää aivan suunnattomasti neuloja, siis kun häneen pistetään, niin sitten kun oli hänen vuoro olla uhrina, jo ennen kuin neula oli ihossa kiinni, hän jo rupesi kiljumaan. Siitä olisi pitänyt älytä ottaa video, se oli jotenkin niin koominen tilanne! Toinen pitää nenästään kiinni ja kiljuu! :)

Eilen oli jotenkin muutenkin aivan hurja päivä, ensin opiskeltiin 10h tuntia biostatistiikkaa putkeen ja sitten vielä se 4h ompelukerhoa, niin kun illalla 11 aikoihin tuli kotiin, ei tarvinnut enää miettiä mitä tekisi kotona. Tuo biostatistiikan proffa tulee Varsovasta, niin tehtiin sitten koko kurssi parissa päivässä putkeen. Mutta onneksi oli tosi hyvä opettaja, sai niinkin kuivan aineen kuin statistiikka tuntumaan mielenkiintoselle. Vaan toki kyseinen kurssi on aika turha näin ekana vuonna, paljon järkevämpi olisi siellä loppupuolella, kun tutkimusta rupeaa tekemään.

Sen kummempaa täällä ei viikossa ole tapahtunut. Talvi pitää meitä vaan otteessaan, keväästä ei tietoakaan.



Joitain kuvia viime vuodelta nähtiin, niin maaliskuun puolessa välissä jo pellot vihersivät viime vuonna.. Kun olen luullut, että ilmasto lämpenee, vaan ei tämä tunnu siltä!

Nyt tuli mieleen, että minun on pitänyt teille päivitellä taas näitä Puolan kummallisuuksia. Luiza, se brassi, osti uuden iPhone 5:n ja sehän käyttää sellaista nano-sim korttia. Mutta, tästä 700 000 asukkaan kaupungista ei löydy nano-sim kortteja.. Jokainen operaattori saa niitä silloin tällöin muutamia ja ne menee suoraan ns. sopimusasiakkaille eikä siis prepaid-asiakkaille riitä niitä. En vain pysty ymmärtämään miten jotkut sim-kortit voivat olla niin kortilla, ettei niitä ole kaikille halukkaille! Onneksi netistä löytyi ohjeita miten tavallisesta kortista voi leikellä nano-simin. Tuo iPhonen nano-sim ei vaan ole ohjeiden mukainen.. Mutta tämä episodi oli erinomainen opetus elämästä täällä; mikään ei ole koskaan varmaa täällä..

Sen verran vielä pakko mainita, kun toin joskus Suomesta meidän kansallisjuomaa eli salmiakki kossua pullollisen kuin myös Panadol hot juomia flunssaa varten. Tarjosin joskus Luizalle salmaria ja kyllähän hän irvisteli, kun maku tuli suuhun asti. Ja nyt kun hälle meinasi flunssa iskeä, tarjosin sitten Panadol hottia, niin nyt hän on sitä mieltä, että Suomi on joku kidutuslaitos, kun siellä kaikki on niin karmean makuista! :) Onkohan meillä suomalaisilla jotenkin erikoinen makuasti??

Loppuun vielä kuva luurangosta, joka tuli vastaan yhdessä koulun rakennuksessa. Ehkä emu rodultansa? Tai strutsi? Lintujen anatomia on vasta ensi vuonna ohjelmassa ;)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti